Akateemista pahistelua

Karnevaaleille tunnusomainen Guggen-musiikki oli ihmeen siedettävää.

Pakanalliset juhlat toimivat joko hämmästyttävän hyvin, tai sitten ne on vaan ajoitettu harvinaisen hyvin. Sveitsissä on juhlittu pari viime viikkoa Faschnachtia, eli karnevaaleja, joiden tarkoituksena on häätää talvi pois ja houkutella kesä tilalle. Ihmiset pukeutuvat mielettömiin naamiaisasuihin ja kaupungit ovat muutaman päivän täydessä karnevaalikaaoksessa: bussit eivät kulje ja luentoja siirretään myöhemmäksi solidaarisuudesta krapulaisia opiskelijoita kohtaan. Ja voilá, lämpötila nousi heti karnevaalin jälkeen + 10 asteeseen, aurinko paahtaa lämpimästi ja lumisade muuttui vedeksi.

Faschnachtin pakanallisesta alkuperästä liikkuu monia huhuja, sillä nykyään karnevaalit on pääosin katolisten alueiden juhla-aikaa, vaikka kyllä Bern ja pari muutakin protestanttia kaupunkia juhlii samalla tavalla. Idea on vähän sama kuin ortodoksien laskiaisessa: hirveät bileet ja kunnon rymyäminen ennen paastonajalle siirtymistä. Kaipasin kyllä vähän blinejä ja laskiaispullia karnevaalien keskellä.

Sveitsille tyypilliseen tapaan eri kantoneissa juhlitaan karnevaaleja eri päivänä. Eka osallistuin juhlintaan muiden vaihtereiden kanssa Fribourgin vanhassa kaupungissa. Kaupunki oli täynnä hassusti pukeutuneita ihmisiä ja lähes jokainen kellari oli muutettu baariksi. Meininki oli varsin mainio siihen asti, kunnes joku sprayasi jotain pila-ainetta meidän porukan päälle. Onneksi olin juuri hakemassa Glühweinia yhdestä lukuisista juomakojuista ja säästyin tältä juuston ja ulosteen hajuiselta pilalta. Ilmeisesti joku ei tykännyt englantia puhuvasta ryhmästä ja päätti lähettää porukan kotiin suihkuun. Haju oli niin järjetön, ettei sen lähellä voinut olla voimatta pahoin. Me hajupommilta säästyneet jäätiin vielä kaupungille kiertämään kellaribaareja. Meininki oli kyllä kuin goomilla: kaikki järjettömissä plekseissä ja käytös ehkä vähän liiankin julkeaa.

Fribourgin karnevaalit päättyi siis viime tiistaina ja torstaina alkoi bileet Bernissä. Osallistuin karnevaaleihin pääosin kiukkuisena asukkaana, joka huokaili liian hitaasti kulkevien Peppi Pitkätossuiksi pukeutuneiden lasten takana ja kiilasi karnevaalikulkueiden välistä bussipysäkille, vain kirotakseen sitä, etteivä mitkään bussit oikeastaan meiltä rautatieasemalle kulkeneet. Tarkoitus oli mennä myös juhlimaan muiden berniläisten kanssa, mutta just perjantaina iskenyt flunssa pakotti jäämään kotiin. No, ensi vuonna uusi yritys. Ehkä silloin jopa jaksan itse naamioitua.

Flunssa pilasi myös puolet laskuviikonlopusta, sillä lauantaiksi suunniteltu hiihtopäivä meni vielä toipuessa. Mentiin kuitenkin ylös vuorille jo lauantai-iltana, sillä meidät oli kutsuttu yöksi Thomasin kaverin appivanhempien vuoristo-chalet'seen. (miksiköhän chalet kuulostaa hienommalta kuin kesämökki, vaikka varustetaso ja ulkoasu ovat aika identtisiä perusmökin kanssa). Mentiin suoraan after skihin, mikä oli kivaa vaikkei alla ollutkaan itse skiitä. Illalla paistettiin pikkupizzoja raclette-raudalla. Huippuhyvä idea, sillä jokainen pystyi rakentamaan sellaisen pizzan kuin halusi ja paistaminen oli kivaa. Lisäksi ateria kesti sen verran pitkään, että saatiin aikaan hyvä poliittinen keskustelu. Oon aika ylpeä, että vedin koko illan saksaksi, vaikken ehkä loistanutkaan mun poliittisella jargonialla.

Pizzanpaistajat Suvi, Andrea ja Kuri (saanut lempinimensä Jari Kurrin mukaan).

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina päästiin vihdoin laskemaan, mutta huonostihan sekin reissu päättyi. Joku keski-ikäinen, yli-itsevarma skimbaaja ei katsonut eteensä ja laski suoraan Thomasin päälle. Törmäys oli tosi raju ja Thomas heitti pari volttia samalla kun satakiloinen yliajaja jatkoi matkaa kuin ei oliskaan. No, tuli se kyselemään Thomasilta vointia, mutta sveitsiläiseen tapaan Thomas oli kohtelias ja vakuutteli että kaikki on kunnossa (vaikkei ollut). Mä puhisin hiljaa raivosta ja melkein laskin perään opettamaan kaverille, miten rinteessä pitää käyttäytyä. Onneksi Thomasilla oli kypärä päässä ja selkäpanssari takin alla, sillä sekä kypärä että takki hajosivat rytäkässä. Thomas sai aivotärähdyksen ja päivän laskut oli siinä. Raivostuttava tilanne, sillä harvoin kukaan aloittelija törmää toisiin laskijoihin. Yleensä ne on just näitä muka-maailman-parhaita-laskijoita, jotka kuvittelee saavansa hiihtää miten tahansa.

Hiihtoreissun jälkeen alkoi taas tavallinen arki, kun yliopistojen lukukausi starttasi virallisesti. Intensiivinen ranskankurssi oli extra-opintoja, joka kyllä kohensi mun ranskan taitoa about 200 prosenttia. Näin perusrytmissä jokapäiväinen ja monituntinen ranskan opiskelu on typistynyt kahteen tuntiin viikossa ja intensiivikurssin oheisohjelma, kuten olutpanimo- ja juustotilavierailut ovat vaihtuneet perusarki-illoiksi ja urheiluksi. Tosin on ollut aikaa taas kokkailla iltaisin ja hetkellisen kotiseutuikävän puuskassa oon tehnyt jo pannukakkua ja makaronilaatikkoa. Huomenna olis tarkoitus pelata sulkista entisen aktiivipelaajan, Jaanan kanssa. Vähän jo jännittää, sillä mun viime sulkkismatsista on jo pari vuotta aikaa.

Näin lukukauden aluksi on ollut hyvä myös suunnitella mahdollisimman monta matkaa, jottei tulisi liikaa opiskeltua. Ollaan huhtikuussa lähdössä Thomasin ja Richardin kanssa ensin Pietariin ja sieltä Moskovaan häihin, jonne on tulossa muutama muukin sveitsiläinen. Moskovasta suunta on Kirgisia ja matkakaveriksi vaihtuu Pietari-kaveri Tuija. Ja ennen tätä parin viikon lintsaussettiä, Berniin saapuu Timo, Olli ja Satu. Hyvinhän tää lukukausi saatiin taas täyteen buukattua. Gradun on tosin tarkoitus valmistua kaikkiin vierailuihin mennessä, jotta voi kevein mielin huutaa "gorka, gorka" venäläisissä häissä ja hevostella Kirgisian vuoristossa. Kuukausi enää siis aikaa, jaiks.

Näkymä chalet'n ikkunasta aamukasilta, kun edessä oli täydellinen laskupäivä. Aivotärähdyksen ja myrskyksi yltyneen tuulen jälkeen ei enää hirveästi huvittanut.

Iänikuisen gradun ohella opiskelen nyt keväällä sitä ranskaa, sveitsinkurssi tietty jatkuu ja vähän saksaa sekä journalismia. Venäjän kurssin ja osan saksan kursseista tiputin pois, sillä saksan opettaja oli huono ja mieluummin opiskelen saksaa jotain mielenkiintoista luentoja saksaksi kuunnellen. Tämän vuoksi otin kurssin Bernin yliopiston politiikan laitokselta. Vaikka Fribourgin yliopiston opiskelijat saavat ottaa jotain kursseja Bernistä, tämä Politisches System der Schweiz ei tietenkään ole yksi niistä. Kysyin lupaa ensin Fribourgista ja sitten Bernin yliopistosta. Molemmista tuli jyrkkä ei, "Ei, et saa ottaa tätä kurssia. Pelkkä kuuntelukin maksaa jo 300 frangia, eikä silloin saa tenttiä". Venäjästä jotain oppineena (siellä EI ei ole koskaan tarkoittanut ei) päätin kuitenkin koettaa onneani ja mennä luennolle. Ei siellä kukaan mitään kysellyt, joten nyt istun jäniksenä ja yritän oppia jotain näistä minareettiäänestyksistä ja muista. Akateeminen pahistelu toimii siis täälläkin.