Kevät!

Nyt on jo toista päivää lähes +20 astetta, joten pitää vääntää veistä haavassa ja esitellä kevättä kaikille Suomessa paleleville. Viikon ohelmaan kuului myös kyläily Sasan uudessa kotikaupungissa Baselissa (jossa kevät vähän vielä piilotteli pilvien takana).

Joki Baselissa, Sasan työpaikka, eli yliopistollinen sairaala jossain vasemmalla puolella. Kämppä puolestaan oikealla puolella.
Perusparveke joen varrella.

Keskittynyt sveitsiläinen junassa matkalla Baseliin, joka sijaitsee maan pohjoisrajalla. Matkaa Berniin noin tunti junalla, Saksaan ja Ranskaan pääsee sen sijaan vartissa.

Fribourgilainen hullu insinööritaitelija on suunnitellut suihkulähteen myös Baselin oopperatalon edustalle.

Sasa esittelee Baselia berniläisille turisteille. Huolestuneet ilmeet kielivät nälästä: sveitsiläisillä on ärsyttävä tapa sulkea ravintolansa sunnuntaisin. Ruuan etsiminen kesti pari tuntia, jonka aikana löydettiin mm. Baselin punaisten myllyjen kortteli ammattilaisineen ja noin miljoona juhlapukuliikettä (?).

Takaisin Bernissä. Sairastuin tietty pikkukevätflunssaan heti kun lämpötila kipusi yli + 18 asteen. Sain ihailla kevätaurinkoa vain parvekkeen ovelta. (Riippumattoa ei ikinä ehditty viedä talvisäilöön. Nyt ei enää tarvitse)

Näkymä parvekkeelta. Uskokaa pois, ruoho on pysynyt vihreänä koko talven, vaikka onkin välillä ollut ohuen lumikerroksen peittämä. Ylärinteessä sijaitsee Bernin Unescon maailmanperintölistalla oleva vanha kaupunki.

Vaikka laaksoissa hengaillaan jo t-paidoissa terasseilla, vuorilla pääsee vielä laskemaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä kauden päättäjäislaskuihin Engelbergiin. Pari viikkoa sitten oltiin Jaanan ja Sasan kanssa Grindelwaldissa.

Häikäisevä aurinko pakotti kääntämään ihailevan katseeni Jaanaan, vaikka yritin kovasti poseerata kameralle.

Bernissä on terassit olleet auki jo pari viikkoa. Taustalla Bundesparlament.

Bernissä vietettiin perjantaina museoiden yötä, jolloin kaikki "tärkeät" rakennukset olivat juhlavalaistuksessa. Kuvassa Hermes-liike, en tosin ymmärrä miten se liittyi tapahtumaan.

Me päätettiin museoiden sijaan mennä bisselle ja pitsalle, mikä johtui lähinnä siitä, että seuraavana aamuna mulla oli poikkeuksellisesti luentoja. Meidän intensiivikurssin opettaja oli tullut Bulgariasta asti, joten tunnit tiivistettiin kolmeen intensiivipäivään, joista yksi oli lauantai. Aiheena oli uskonto ja uskontojen politisoiminen Venäjällä ja post-sosialistisessa itäisessa Keski-Euroopassa. Sveitsiläiset ei oikeen uskalla puhua suoraan uskonnosta, mikä tuli ilmi taas tällä luentosarjalla. Ainoat, jotka kommentoivat koko ajan olivat minä ja argentiinalaissveitsiläinen poika. Sveitsiläiset ovat liian kohteliaita puhuakseen uskonnosta, koska pelkäävät loukkaavansa jonkin henkilökohtaisia vakaumuksia. Suomalaisilla - ja näköjään myös argentiinalaisilla - ei tällaisia rajoitteita ole. Puheliasuuteni kuitenkin kostautui luentosarjan viimeisenä päivänä. Opettaja oli menettänyt äänensä maraton-luentojensa vuoksi, minkä vuoksi vikana päivänä hän päätti pistää opiskelijat puhumaan. Koska olin yksi harvoista, kenet se muisti (kommentointiherkkyyteni vuoksi), tottai kai se laittoi mut ekaksi lukemaan sen tieteellistä artikkelia. Let me tell you, ei ole ihan helppoa lukea akateemista tekstiä bulgarian uskollisista liikkeistä ääneen 1,5 tunnin (!) ajan ilman ainuttakaan taukoa. Onneksi teksti oli sentään enkuksi, saksaksi lukeminen olisi ollut kidutusta kaikkia kohtaan. Tapasin kursilla myös suomalaissveitsiläisen tytön, jonka äiti on suomalainen (tää suomalainen nainen + sveitsiläinen mies -ilmiö alkaa olla jo pelottavan yleinen: mitä vikaa on sveitsiläisissä naisissa - tai suomalaisissa miehissä?). Tää tapaus puhui sujuvaa suomea, tosin hauskalla Oulun murteella, mikä todistaa jälleen että kielten oppiminen on kiinni vanhempien panostuksesta. Suomen oppimista tosin taisi helpottaa se, että tytön äiti jäi kotirouvaksi, minkä vuoksi lapset taisivat kuulla kotona enemmän äitinsä kuin isänsä kieltä. Ongelmia ymmärtämisessä aiheutti vain "sattuman kauppaa" ja "kohtalon ivaa" -sanonnat, joita jostain syystä tulin käyttäneeksi. (ulkomailla myös oma kieli alkaa muuttua ankeaksi virkamieskieleksi, Sasa hajosi, kun käytin sanaa "varttua" mikä musta kuulosti ihan normaalilta).

Tämän viikon poliittinen analyysi jää nyt tekemättä, sillä oon lintsannut tehokkaasti luennoilta pari viime viikkoa. Gradun pitäisi olla valmis 8 päivän päästä, joten ei tässä ole aikaa hioa saksan verbejä. Toukokuussa lupaa sitten keskittyä kielten opiskeluun, kun elämää pilaava gradu ja huhtikuun reissut on saatu hoidettua!