Kieltohan on sinällään täysin naurettava ja äänestyksen toissijainen tarkoitus, sillä minareettien rakentamisen pystyy estämään helposti kaavoituksella ja järjestyssäännöillä. Tällä hetkellä Sveitsissä on ilmeisesti neljä minareettiä, joista yhdestäkään ei kuulu rukouskutsua, sillä kaiuttimien käyttö oli jo valmiiksi kiellettyä. Lakialoite oli siten lähinnä oikeistopopulistien taktinen veto lietsoa muslimivihaa ja ulkomaalaisfobioita, mikä näkyi selvästi jo kampanjan aikana. Minareetit ohjuksina kuvaavien mainosten (jotka kiellettiin joissakin kaupungeissa rasistisina) lisäksi lakialoitteen tehnyt oikeistolainen Schweizerische Volkspartei liittivät minareetit muun muassa musliminaisten sukupuolielinten silpomiseen ja leimasivat tornit "islamisen vallan symboleiksi". Tasapuolisuuden nimissä on myös mainittava, että myös vasemmistolaisfemnistit kannattivat minareettikieltoa, joten syytä ei voi täysin sysätä oikeiston harteille. Lehdissä onkin spekuloitu, että nämä "epäpyhät allianssit" johtivat lakialoitteen hyväksymiseen, sillä kampanjassa ei ollut perinteistä vastakkainasettelua oikeiston ja vasemmiston välillä.
Any ways, hyvin upposi islamilla pelottelu näköjään perussveitsiläiseen, sillä 57 prosenttia päätti kannattaa aloitetta, joka rikkoo paitsi Sveitsin perustuslakia, myös Euroopan neuvoston sopimusta. Lait nimittäin takaavat uskonnonvapauden ja kieltävät uskontojen sortamisen, mutta tämä uusi minareettipelleily vetää maton alta molemmilta sopimuksilta. Onneksi sveitsiläiset sentään saavat valittaa päätöksestä Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta lehdissä on jo peloteltu moisten toimien "kylvävän pahaa verta maan sisällä".
Vaikka noin periaatteessa kannatankin Sveitsin suoraa demokratiaa, tällaiset äänestykset paljastavat järjestelmän heikkouden. En usko, että vähemmistöjen oikeuksista päättäminen voidaan alistaa enemmistön äänestettäväksi. Valtion on pidettävä huolta myös niistä, joita enemmistö ei välttämättä maassaan hyväksy. Lisäksi on jokseenkin kummallista, että yhdellä kansanäänestyksellä voidaan kumota sekä peruslain että Euroopan neuvoston säännöstöä. Ihan hyvä, että poliitikkojen pitää alistua aika ajoin kuuntelemaan niitä kansan syviä rivejä, mutta toisin kuin yksittäisillä sveitsiläisillä, poliitikoilla on vastuu myös suojella maan vähemmistöjä ja noudattaa kansainvälisiä sopimuksia. Sveitsiläiset poliitikot ovatkin saaneet soitella puhelinlinjat kuumina anteeksipyyntöä ympäri maailmaa, sen verran jyrkästi päätös tuomittiin maailmalla.
Pelottavinta on se, että vastaavanlainen lakialoite saattaisi hyvin mennä Suomessa ja muualla Euroopassa läpi. Suomalaisia nettikeskusteluja seuratessa alkaa välillä jännittää, ettei homma-foorumit yms. ole enää pienen porukan puuhastelua. Sveitsin minareettikielto herätti lähes 500 kommenttia HS.fi:ssä, ja suurin osa kommenteista oli kammottavaa luettavaa (tosin HS.fi:n kommentoijat ovat useammin ääriaatteisin kallellaan kuin väestö keskimäärin). Sveitsin naapurimaassa Itävallassa vastaava kielto menis epäilemättä heittämällä läpi ja Hollannin oikeistopopulisit ovat jo ennättäneet vaatia vastaavaa äänestystä. Välillä tuntuu, että palattaisiin pikkuhiljaa 30-luvun aatemaailmaan, joilloin tiettyjen uskonryhmien syrjiminen johti tunnetusti karmiviin seurauksiin. Nyt kohteena ovat vain maahanmuuttajat ja muslimit.
Samalla kertaa äänestettiin myös aseidenviennin kieltämisestä, mutta tämä ehdotus meni minareettien voin täysin metsään. Sveitsi saa edelleen jatkaa asevientiä, mikä johtuu ehkä työpaikkojen menettämisen pelosta, eikä onneksi ennakkoluuloista ja rasistisesta kampanjoinnista. Ääntenlaskun aikana oli mielenkiintoista seurata tuloksia kantoneittain, sillä äänestystuloksen perusteella pystyi hyvin arvioimaan kantonin luonnetta noin yleisestikin. Koillis-Sveitsin piskuisessa Appenzeller Innerrhodenissa lähes kaikki kannattivat minareettikieltoa ja vastustivat asevientikieltoa, mikä ei sinänsä yllätä, sillä samaisessa kantonissa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1990. Geneve sen sijaan oli ainoa kanton, joka tyrmäsi minareettikiellon, mikä todennäköisesti johtuu kantonin rajoittumisesta vain kaupungin ympärille. Myös Geneven kansainvälisyys saattoi tehdä sikäläisistä äänestäjistä muita maanmiehiään suvaitsevaisempia.
Nyt kun olen tuominnut sveitsiläiset suvaitsemattomiksi, voin kertoa omasta ahdasmielisyydestäni. Viime lauantaina, päivä Thomasin työpaikan pikkujoulujen (ensi blogissa lisää toivottavasti kuvien kera) ja kolmen tunnin viinihöyryisen unen jälkeen hyppäsin Milanon-junaan aamuseiskalta saattaamaan turisti-Wane Ryanairin lennolle. Nukahdin heti junan lähdettyä, tai hermoiltuani vähän aikaa takana istuvan pikkupojan äänekkyyttä, ja nukuin sujuvasti rajan yli Italiaan. Vasta rajan tuolla puolen tajusin, että en ollut tietty tajunnut ottaa passia tai muuta virallista henkkaria mukaan. Kaikkihan me ollaan Schengenissä, mutta välillä joku haluaa rajalla aina tsekata mitä tyyppejä maahan virtaa. Heti alkuun voin kertoa, että Italiaan ei sitten kannata mennnä väsyneenä ja hermo kireällä, sillä se maa on pahempi kuin Venäjä! Esim. patonkia ei vaan noin vain osteta vaan eka olisi pitänyt mennä kanssalle 1 jonottamaan ja maksamaan ostokset ja sitten hakea sämpylä toisen jonon kautta. Ihan kuin vanhoissa neuvostoajan kaupoissa Pietarissa. Ja tietty missään ei kerrottu mitään ohjeita ja ensimmäinen reaktio oli huutaa typerälle turistille. Lisäksi Milanossa on aika vähän nähtävää, jos ei tapaa shoppailla Versacea, Cuccia tai jotain vielä kalliimpia merkkejä. Olin suunnitellut jääväni yöksi, mutta passittomuuden ja italialaisten käsittämättömän epäkäytännöllisyyden stressaamana hyppäsin Berniin menevään iltajunaan (lippukassan jono kuin Pietarissa konsanaan), jotta olisin edes jonkin verran skarppina seuraavana päivänä laulamassa kauneimpia joululauluja muiden Bernin suomalaisten kanssa. Pääsin rajan yli vain pienellä sydämentykytyksellä, kun rajavartijat tarkastivat vieruskaverin paperit, mutta jättivät mut rauhaan ilmeisesti mun viattoman suomalaisen naaman ansiosta. Hunnutettuna musliminaisena olisin varmaan ollut uhka maan turvallisuudelle.
Joululauluissa oli aika harmaapäistä porukkaa ja tiputettiin keski-ikää varmaan 20 vuotta ilmestymällä paikalle suomalaisen Jaanan kanssa. Sinänsä tilaisuus oli mukava ja varsin tasokas: pianoa ja välillä myös urkuja soitti Erkki Korhonen, Suomen kansallisoopperan ex-johtaja, joka nykyään kai majailee puoliksi täälläpäin. Juotiin vähän glögiä ja syötiin parit piparit, mutten vielä alkanut bondaamaan muiden suomalaisten kanssa. Ehkä sit ens vuonna.
Lisää joulufiilistä ajattelin kerätä Berliinistä, jonne lennähdän tänään Thomasin kanssa pitkäksi viikonlopuksi. Mukava päästä avomielisempään ympäristöön kaiken tämän minareettisekoilun jälkeen. Ehkä olen itsekin siellä avoimempi kuin Italiassa.
