Finn tai Björk. Niille vois pukea eriväriset t-paidat tunnistamisen helpottamiseksi
Pian kuitenkin kävi ilmi, että Sveitsin talvi lymyilee vuoristossa. Kaupunkeihin sataa vain harvakseltaan ja kevyesti lunta, sillä (mun teorian mukaan) ympäröivät vuoret pitävät pilvet loitolla. Pilvien puute tuo myös tavallista (=Suomea) enemmän aurinkoa Berniin ja pitää lämpötilat kohtuullisina. Onneksi pääsin heti muutama päivä saapumisen jälkeen vuoristoon ihastelemaan lunta ja takaisin talven pariin, kun mentiin Thomasin ja sen parin saksalaisen kaverin kanssa talvivaellukselle Gstaadiin, joka on tunnettu muun muassa elokuvaohjaaja Roman Polanskin kotiarestikylänä. Jotenkin mulla oli kuitenkin sellainen käsitys, että Gstaad olisi leppoisa ja joviaali pikkukylä Bernin kantonin vuoristossa. Olin väärässä.
Perushotelli Gstaadissa
Heti saavuttaessa selvisi, että Gstaad on yksi pahimmista ökykohteista Alpeilla (Thomas olikin hiljaa itsekseen ihmetellyt mun intoa mennä Gstaadiin). Vastaan ajoi lähinnä mersuja ja lexuksia ja kylässä hengaavilla turisteilla oli usein turkki yllä ja rotan kokoinen koira käsivarrella. Pikkuruisen alppikylän pääkadun varsilla oli muun muassa luksuspankkien konttoreita, huippukalliita kelloliikkeitä ja haute coutere -putiikkeja. En ole koskaan missään haistanut rahaa niin selvästi. Kuulemma myös Elizabeth Taylorilla on oma chalet Gstaadissa, jossa myös Michael Jackson eläessään hengaili epämääräisesti nuorien poikien kanssa. Vastaantulijat olivat karikatyyreja rikkaista ihmisistä eli itsestään, ihan kuin kaikki olisivat vain leikkineet rikkaita, sillä niin kliseisesti oli omaisuus ripustettu ylle. Oli pakko vähän nauraa koko ajan, sillä olo oli kuin absurdissa elokuvassa, joka on vedetty överiksi.
Peruslinna Gstaadissa
Heti vaelluksen alettua, mielikuva Gstaadista kuitenkin muuttui nopeasti. Kylän ulkopuolelta alkoi ulkoilureitti, jolla kulki viereikkäin murtsikkalatu, ratsastuspolku ja haikkaustie. Kaikki mun kolme suosikkiharrastusta rintarinnan! Aurinko paistoi (tietty) ja maisemat olivat niin sveitsiläiset kuin saattaa kuvitella: vanhanaikaisia mökkejä (sisältä varmaan aika moderneja), vuoria ja hevoskärryjä näkyi matkan varrella. Ihanaa!
Viikonloppu meni muutenkin saksalaisia vieraita viihdyttäessä. Kylässä oli siis Gerhard, jonka kanssa Thomas oli kielikurssilla Meksikossa joskus aikoinaan ja tämän tyttöystävä Anja. Käytiin Gstaadin-reissun lisäksi katsomassa karhuja, syömässä hyvin ja vähän ostoksilla. Puhuin urheasti saksaa ensin 100 prosenttia ajasta, sitten 80, 60, 40 ja vikana aamuna enää pelkkää enkkua. Saksan kielen puhuminen on neljä päivää putkeen vielä vähän liian rankkaa.
Lentokentälle/kotiin pääsee Gstaadista myös helikopterilla
Vieraiden lähdettyä oon yrittänyt keskittyä gradun tekemiseen, mikä on suhteellisen hyvin onnistunutkin. Sain Suomessa hyvää ohjausta ekaa kertaa noin vuoteen, mikä auttoi tajuamaan miten sitä tutkimusta tehtiinkin. Tähän asti oon vaan räpeltänyt jotain. Oon majoittautunut pääosin Bernin yliopiston kirjastoon, sillä luennot alkaa Fribourgissa vasta helmikuun lopussa. Tänään kuitenkin raahauduin Fribourgiin lounastamaan pian kotiutuvan vaihtokaverin kanssa. Ruokalassa satuttiin samaan pöytään sveitsiläisen tytön kanssa, jonka äiti on suomalainen. En ole ehkä koskaan tavannut yhtä Suomi-vihamielistä ihmistä. "Suomalaismiehet on KAIKKI rumia ja hiljaisia" "Älä puhu mulle suomea, en halua edes yrittää ymmärtää" "kävin lapsena Suomessa joka vuosi, mutta vain kesäisin, koska talvi on AIVAN hirveä, enää en käy ollenkaan". Ilmeisesti kaverin äitiä vaivaa tyypillinen ekspattisyndrooma, jonka mukaan oma kotimaa on sieltä ja syvältä ja kaikki asiat on miljoona kertaa paremmin uudessa paikassa. Liekö tällä selitetä itselleen, että oli oikea ajatus muuttaa pois ja että uudessa maassa kaikki on paremmin. (toiset muistavat päinvastoin ja pitävät Suomea paratiisina, jossa ei ole pienintäkään vikaa). Mutta any ways, aika kamala ajatus, että joku on saanut lapsensa vihaamaan entistä kotimaataan noilla (valheellisilla?) perusteilla.
Talvinen Bern
Hyvin alkanutta gradun tekoa uhkaa ensi viikolla saapuva Sasa, jonka kanssa lähdetään kaksille vuorille - tai kai ne kaikki samoja Alppeja on - hiihtelemään. Ensin olis tarkoitus viettää pari päivää Bernin lähellä Aadelbodenissa ja sit viikonloppu mun ja Sasan suosikkikohteessa Engelbergissä avecien kera. Hiihtolomien jälkeen alkaa kahden viikon ranskan intensiivikurssi, jota EI ole tarkoitettu aloittelijoille. Hah, menen silti, sillä sen verran olen oppinut, että vain suomalaiset noudattavat sääntöjä kirjaimellisesti. Ja onnistuin jo ilmoittautumaan ranskaksi, joten ehkä siitä selvitään. Quiqui!
