Mannerheim juhla järjestetään sen muistomerkillä joka vuosi Montreux'ssa, Geneve-järven rannalla. Juhlaan osallistuu armeijaväkeä niin Suomesta kuin Sveitsistäkin, ja tänä vuonna jopa joku suomalainen armeijan soittokunta (ehkä jopa Kaartin, en oo varma) oli järjestetty paikalle. Vaikka meininki oli aika paatoksellista (kaupunginjohtajan ja suurlähettilään puheita, seppeleen laskua, Lotta-pukuja ja Talvisodan taisteluasemien esittelyä), oli tilaisuus ihmeen sympaattinen. Lopuksi Montreux'n kaupunki biffasi paikalle saapuneille suomalaisille apérot-juomat rantakahvilassa. Verkostoiduin vain vähän, lähinnä muiden nuorten kanssa, mutta sveitsinsuomalaisia oli kiinnostavaa tarkkaillaa vähän kauempaa. Jotkut oli niin sveitsiläistyneitä, ettei suomi oikein enää sujunut. Toiset oli taas pysyneet hämmästyttävän normaaleina, huolimatta parista vuosikymmenestä ulkosuomalaisen elämää.
Toinen suomalaisten kokoontumisajo, juhannus-juhlat, järjestettiin Bernissä pikkuisen Moossee-järven rannalla. Mentiin paikalle Jaanan ja Guillaumen kanssa, yksin ei ehkä oltais uskallettu paikalle. Saavuttiin paikalle tietty myöhässä ja tervetuliaismaljat oli otettu. Missattiin myös Bernin Suome ystävät -järjestön johtajan tervetuliaispuhe.
Myös juhannusjuhla oli yllättävän mukava: paikalla oli myös muita nuoria, jopa hämmästyttävän paljon ja pienessä juhlateltassa oli helppo tutustua muihin suomalaisiin. Paikalla oli myös paljon sveitsiläisiä, jotkut paikalla suomalaisen puolisonsa kanssa, toiset olivat vaan hulluja suomifaneja. (viikonloppuna tapasin kolme ihmistä jotka opiskelee suomea huvikseen ilman mitään perhesuhteita maahan). Juhlissa on myös kokko, jonka ympärillä laulettiin kaikkia kansallisromanttisia iskelmiä. Loppuillassa jorattiin Kaija Koota teltan tanssilavalla keski-ikäisten kanssasuomalaisten kanssa, loisteliasta!
Hienoa, että isänmaa ei pääse unohtumaan. Ihanaa, että tulet sunnuntaina kotiin ja olet koko kesän kotimaassa. Se on kielenkin kannalta hyvä juttu.
VastaaPoista