Gorka gorka gorka!

Just married! Ksenia and Urs 17.4.2010

Jotta tää blogi menis vielä sekavammaksi, vuorossa on selostus siitä mitä tapahtui pääsiäisen ja Kirgisian-loman välillä.

Päivä sen jälkeen kun pääsiäisvieraat oli saatu heitettyä lentokoneeseen, lähdin itse perässä Suomeen. Matkavakuutus nimittäin edellyttää, että käyn kotimaassa 3 kk välein, sillä on halvempaa ostaa lennot kuin jatkaa vakuutusta kattamaan koko ulkomailla oloaika. Suomessa oli muitakin hauskuuksi, kuten viikonloppu Tampereella Soho-kaljoitellen ja Heini synttäribileissä juhlien. Suomen-viikonlopun aikana viimeisteltiin myös gradu valmiiksi Annan ja teknisen tuen (Hannun) kanssa. Reissu jatkui kuitenkin lyhyeksi sillä jo muutaman päivän päästä hyppäsin Pietarin-junaan ja ylitin itärajan. (Järkevässä ja järjestelmällisessä Sveitsissä asuminen vaatii muutamaa Venäjän-reissua vuodessa, jotta elämään saa sopivan annoksen myös kaaosta ja epäjärjestystä). Asemalla odotti Tuija, joka majoitti mut ja seuraavana päivänä saapuneet sveitsiläisvahvistukset, Thomasin ja Richardin mukavaan kimppakämppäänsä Tshehovalla.

Mursut Pietari-Paavalin-linnoutuksella.

Achtung Baby! Vaaravyöhyke: saatat rakastua sveitsiläiseen.

Pietarissa vedettiin taas perussetti: khatsapuria, mursujen katselua Pietari-Paavalin-linnoituksella, kävelykaljoja, munakoisoja kiinalaisessa, oopperaa ja venäläistä taidetta. Tällä kertaa otettiin audioguide-kuulokkeet Venäläisessä museossa, mikä oli ihan huippuidea. Suosittelen! Nauha selittää paitsi teoksia, myös Venäjän historiaa ja kulttuuria. Meillä oli tylsästi englanninkieliset, mutta audioita myyneen mummon mukaan venäjänkielinen selostuksen on tehneet maan eri julkkikset. Eli ensi kerralla pitää yrittää kuunnella, mitä Alla Pugatsova (tjms.) selostaa Repinin maalauksista! Aikaa Pietarissa meillä oli vaan pari päivää, sillä keskiviikkoiltana jatkettin matkaa Moskovaan yöjunalla, sillä Venäjän-matkan päätarkoitus oli juhlia moskovalaisia häitä tulevana lauantaina.

Väsyneet matkaajat aamuteellä platskarta-luokassa matkalla Moskovaan.

Olin ostanut tahalteen halvimmat makuupaikat järkyyttäkseni sveitsiläisiä 50-hengen platskartavaunulla. Mutta ainoa asia, joka sveitsiläisiä järkytti oli se, ettei kukaan juonut votkaa (yritin selittää, että ehkä venäläiset ei juo votkaa keskiviikkoiltana, varsinkin jos jatkavat suoraan töihin yöjunasta). Silti pojat otti oman pullon mukaan ja joivat sitä salaa, kun vaunusta oli jo valot sammutettu. Hyvin taas kliseet toimii: mitä muutakaan venäläisessä junassa muka tehtäisiin kuin dokattaisiin?

Valtionyliopisto, yksi Stalinin seitsemästä sisaruksesta.

Moskovassa oltiin seuraavana aamuna puoli seitsemältä aika ihmisraunioina. Junassa pystyy nukkumaan ehkä tunnin kerrallaan ja mä olin aamuviideltä jo täysin kyllästynyt yrittämään enää nukahtamista. Onneksi päästiin jo aamulla meidän hostellihuoneeseen (vinkin kautta löydetty Godzillas oli huippukiva, suosittelen!). Kukaan ei kuitenkaan malttanut jäädä nukkumaan, vaan lähettiin saman tien keskustaaan. Thomasin pitkäaikainen haave nähdä Leninin muumio toteutui viimein (ekalla kerralla jono oli liian pitkä ja tokalla kerralla Thomas hyppäsi väärän aidan yli, minkä vuoksi vartija heitti Thomasin ulos ennen Leninin näkemistä), kun käytiin Punaisen torin mauseluemissa. Lenin itse näytti lähinnä nukelta, mutta pelottavinta oli joka kulmassa seisseet, pitkiin ulstereihin pukeutuneet miliisit. Miliisit eivät puhuneet mitään, ohjasivat vaan syvemmälle pimeyteen viittaamalla suuntaa. Ihan kuin olisi ollut matkalla KGB:n kuulusteluihin. Seuraavaksi mentiin uudelleen rakennettuun Kristus Vapahtajan kappeliin, joka oli tosi vaikuttava. Päivän kilttien turistinähtävyyksien jälkeen oli pahuuden aika: Thomas ja Richard + 10 muuta sveitsiläistä poikaa lähti juhlimaan sulhas-Ursin polttareita Moskovan yöhän.

Verna on oppinut vaihdossa paitsi hyvin venäjää myös tärkeimmän: Russian pose!

Mä lähdin Moskovassa asuvan opiskelukaverin Vernan kanssa toisaalle juhlimaan. Sveitsiläisten polttarit alkoi reissulla banjaan, ja kuulemma etenkin vihdoilla toisiaan hakkaaminen oli tehnyt vaikutuksen. Me aloiteltiin Vernan kanssa bileiltaa muutamalla olutkannulla Cafe Gogolissa, jossa tavattiin kolme mukavaa moskovalaislesboa. Ne vei meijät myöhemmin kivalle homoklubille, jossa olo tosin oli vähän ulkopuolinen. Harvoin on sellainen olo, että otsaan olis kirjoitettu "hetero". Yön pimeinä tunteina päädyttiin samalle klubille sveitsiläisten kanssa (jostain kummasta syystä polttariporukka oli niin ikään päätynyt homoklubille) ja perivenäläisen tapaan bileet päättyivät aamu(yön) sushille. Takaisin hostellissa oltiin aamukuudelta, tasan 24 tuntia sen jälkeen, kun oltiin herätty. Seuraava päivänä herättiinkin neljän aikaa iltapäivällä. Viiden aikaan syödyn aamiaisen jälkeen käytiin ihailemassa Moskovaan valtion yliopiston puistosta. Illalla kaikki oli niin väsyneitä edellisillasta ja seuraavana päivänä oli vuorossa venäläiset häät, joten perjantaina mentiin nukkumaan jo kahden aikaan yöllä. Seuraavana aamuna aloitin häihin valmistautumisen venäläisittäin pitkän kaavan mukaan: Thomasin ja Richardin vielä nukkuessa lähdin läheiseen kauneussalonkiin kampaajalle ja manikyyriin. Koska venäläisten tyyli eroaa välillä länsimaisesti, pelasin varman päälle ja pyysin kampaajaa tekemään perinteisen lettikampauksen, josta tuli tosi hieno! Manikyyrissä käyn vaan Venäjälle about joka toinen vuosi ja manikyristi kauhistelikin mun kynsiä. "Miksi et tee itsellesi manikyyria kotona?" "Ei se oo mulle niin tärkeää", vastasin. "No, mikä on sitten tärkeää eurooppalaisille naisille?" Aloin jo valmistella puheenvuoroa, miten ehkä urheilu, kavereiden tapaaminen tai joku muun on Euroopassa tärkeämpää kuin kauneudenhoito, mutten ehtinyt sanoa mitään, kun manikyristi jatkoi "Hiukset, meikki vai mikä?" En oikein tiennyt, mitä sanoa, joten sanoin vakuuttavalla äänellä "Hiukset, ne on erittäin tärkeät Euroopassa" Taas tuli valehdeltua, kun en tajunnut että elämän tärkeät asiat tulee valita kauneudenhoidon piiristä.

Kun tukka ja kynnet oli kunnossa, lähettiin valumaan kohti hääpaikkaa, joka oli Moskovan ulkopuolella Mitishissä. Koska sulhanen on jo kevyesti ryssittynyt (tässä positiivinen merkitys), meidän piti mennä sinne elektritskalla ja taksilla sen sijaan, että oltaisiin suoraan hypätty taksiin. No, paikallisjuna on aina mielenkiintoinen kokemus Venäjällä. Tällä kertaa siellä myytiin mm. sähkötainnuttimia, joita myyjä ystävällisesti testasi ilmaan. Sveitsiläiset (tässä vaiheessa porukka oli kasvanut jo 8 henkilöön) jo vähän mietti tainnuttimen ostamista, sillä hostellin respan poika oli sanonut, "että kunnon häissä tapellaan aina". No jäi ostamatta ja monivaiheisen etukäteen tilattujen taksien löytämisen ja määränpään selittämisen jälkeen päästiin perille häävieraille varattuun hotelliin, joka oli jonkilainen lepokeidas. Neuvostoaikana paikka oli puolueen käytössä ja suljettu ulkopuolisilta. Nytkin meni vartti ennen kuin portilla seisseet vartijat suostuivat päästämään meidät sisään. Hotellissa ehdittiin just vaihtamaan vaatteet ennen kuin bussi lähti kuljettamaan meitä hääpaikalle, läheiseen ravintolaan.

Ruokaa oli, juomaa oli.

Tähän mennessä koko päivä oli mennyt paikasta toiseen säntäilyyn, eikä kukaan ollut oikein ehtinyt syödä edes aamiaista. Hääpaikalle odottikin mahtava, mutta samalla myös pelottava näky, kun vieraat ohjattiin aperitif-pöydän luo. Pöytä notkui vodkaa, viskiä, viiniä ja tuoremehua. Onneksi oli myös syötävää, ja mä aloitin varovasti viinillä toisin kuin kaikki muut, joiden aamiaiseksi muodostui pari votkapaukkua. Hyvä alku mille tahansa lauantaiaamupäivälle. Morsiuspari saapui hääpaikalle vasta myöhemmin ja myöhässä, sillä venäläiseen tapaan avioliiton rekisteröiminen oli kestänyt odotettua pidempään. Morsiusparin saavuttua bileet akoivat todenteolla. Tässä vaiheessa kello oli about kaksi iltapäivällä ja ohjelmaa kesti aina puoleen yöhön. Häät oli kerrassaan loistavat, mäkin haluan venäläiset häät!

Lahjat laitettiin joulukuusen (?) alle. Morsiuspari kuuntelee lahjapuhetta.

Parasta oli se, että sulhasen vanhemmat on sveitsiläisiä maanviljelijöitä, jotka oli saapuneet häihin kansallispuvuissa. Venäläisetkin saapuivat omassa kansallispuvussaan: minihameissa ja piikkaressa. Sulhasen vanhemmat oli välillä (tai aika usein) aika hämillään, kun venäläiset häät oli, no venäläiset häät. Votkaa juotiin jatkuvasti, koko ajan oli joku ohjelmanumero/tanssi/puhe käynnissä ja diskovalot välkkyivät. Lisäksi usein alettiin huutaa "gorkagorkagorka" jolloin morsiusparin tuli suudella mahdollisimman pitkään.

Venäläisissä häissä kaikki tanssii.

Suomessa vaihdossa ollut Ksenia toi suomalaiskulttuuria häihinsä. Häävalssin sijaan Urs ja Ksenia veti oman koreografiansa Finskaja Polkan tahdissa.

Jossain vaiheessa iltaa osa vieraista (en minä) alkoi olla aika tuiterissa. Sveitsiläisten kunniaksi on sanottava, että ensi sammui venäläinen ja sitten vasta sveitsiläinen. Bussi vei meidät takaisin hotelliin jo puolen yön aikaan, mutta bileet jatkuivat hotellin baarisa, kunnes baari lopetti myymisen koska "votka loppui". En tiedä oliko se totta vai tekosyy saada meidät jo nukkumaan.

Morsiamen kaverit ensin itki perinteen mukaan ja seuraava ohjelmanumero sisälsi vihtoja, laulua ja kultahattuja.