torstai 27. toukokuuta 2010

Sveitsiläisestä suvaitsevuudesta

Bernin katukuvassa on yksi silmiinpistävä piirre, jota ei Suomessa yhtä voimakkaasti huomaa: Sveitsi on täynnä vammaisia ihmisiä. Tai siis, siltä ainakin vaikuttaa. Lähes päivittäin näkee sokean valkoisen kepin kanssa juna-aseman horror-ruuhkassa, jossa näkevänkin on vaikea luovia eteenpäin. Bussissa on usein äiti vammaisen lapsen kanssa ja kadulla rullaa pyörätuoli jos toinenkin. Eka mietin, että ehkä ympäri Sveitsiä ripotellut lääketehtaat ja niistä vuotavat kemikaalit (?) lisäävät vammaisten määrää, kunnes tajusin ajatella asiaa toisella kantilta. Sveitsissä ei ole yhtään enempää vammaisia kuin muuallakaan, mutta täällä vammaisuus ei vain ole ongelma. Infrastruktuuri mahdollistaa sokean kulkemisen keskellä ihmismassoja juna-aseman lattiaan piirrettyjen viivojen avulla. Bussissa kuski nousee auttamaan pyörätuolin kyytiin ja usein kanssamatkustajat kohtelevat vammaista lasta kuten muitakin. Johtopäätös on siis se, että salliva ja avoin ilmapiiri tekee kaupunkielämän helpoksi kaikenlaisille ihmisille. Ainakin verrattuna Venäjään ero on huomattava. Pietarissa en varmasti ole kertaakaan nähnyt vammaista ihmistä katuvilinässä (tai no, naapurin juoppo tais olla sokea, ehkä myrkkyviinan seurauksena), mikä taas johtunee siitä, että siellä vammaiset eivät tunne oloaan järin tervetulleiksi kanssaihmisten joukkoon. New York Timesin mukaan jopa Venäjän paraolympialaisurheilijat joutuvat pyytämään erikoisurheiluvälineensä käytettyinä länsimaisilta kilpakumppaineilta. Ja ilmeisesti Vancouverista vammaisurheilijat toivat kotiin about kymmenen kertaa enemmän mitaleja kuin surkeasti menestyneet "oikeat" urheilijat. Myös venäläinen infra ei järin suosi ihmistä pyörätuolissa - tai edes lastenvaunuissa. Ehkä sen vuoksi venäläisiä lapsia pidetään aina sylissä.
Myös homot ja lesbot pussailevat Bernin kaduilla avoimesti ilman, että kukaan edes miettii kurtistavansa kulmiaan. Tottakai homofobisia on kaikkialla, mutta onneksi yleinen ilmapiiri sallii homouden siinä missä heteroudenkin. Esim. Johanna Korhosen keissi lähinnä järkytti niitä paikallisia, joille selitin tilanteen. "Miten sellaisessa maassa kuin SUOMI, voi vielä tapahtua tollaista?". Niinpä.
Sveitsiläiset suvaitsevat myös mietojen huumeiden käytön muita eurooppalaisia maita paremmin. Näin kesän tullen, jo tutuksi tullut imelä haju leijailee vastaan lähes joka kadunkulmassa. Täällä on ihan perussettiä sytyttää jointti laskettelurinteessä, yliopiston pihalla tai junalaiturilla. Lain mukaan hasista saa kantaa mukanaan, mutta vain "omaan käyttöön". Polttelu on täällä sama asia kuin Suomessa pussikalja: joukko kaveruksia lähtee puistoon perjantai-iltana, ei juomaan, mutta polttelemaan. En tiedä lisääkö mietojen huumeiden salliminen myös vahvojen huumeiden suosiota, mutta kerran jos toisenkin portaikossa on tullut vastaan piikkiä suoneen iskevä narkkari. Bernin kaupunki onneksi pitää huolen narkkareistaan: joka päivä on tarjolla ilmainen lounas ja puhtaat piikit. Kun on käyttänyt herskaa 10 vuotta, valtio alkaa maksamaan huumeannokset. Lääketieteellisesti on kai mahdotonta enää elää ilman, jos on tunkenut heroiinia sisäänsä jo kymmenen vuotta. Siksi rikoksia ja muita ongelmia ehkäistäkseen on Sveitsi on alkanut viime vuodesta lähtien maksamaan näiden pitkäaikaisnarkkarien huumeet. Närää aiheuttaa Bernissä se, että muut kaupungit ei samalla tavalla tue huumeisiin sortuneita. Ilmaiset herskat saa kai ympäri maata, mutta ruokaa ja puhtaita piikkejä vain Bernistä. Lopputulos: moni muualla asuvista narkkareista muuttaa Berniin. Solidaarisuuden raja kulkee näköjään kantoneittain.
Myös muissa on havaittu, miten Sveitsissä huumeiden (tai huumeiden ja huumeiden, paikalliset nauraa sut pihalle, jos kutsut hasista huumeksi) käyttö on tavallista helpompaa. Bern on täynnä saksalaisia punkkareita, jotka saapuvat tänne - ainakin paikallisen lehdistön mukaan - vapaan huumelain perässä. Nämä samat punkkariveijarit tulee vastaan bussipysäkillä päivittäin. Ensin he pyytävät rahaa ja sitten, annoit tai et, he toivottavat kauniisti hymyillen mukavaa päivän jatkoa. Täällä ei ole romanialaisia kerjäläisiä, mutta paljon paikallsia ja jonkin verran ilmeisesti näitä saksalaisia. Berniläiset kuitenkin pitävät omista kerjäläisistään. Näin ulkopuolisen silmin näyttää, että kaupunkilaisilla on oma vakkarikerjäläinen, jolle he antavat usein rahaa. Esim. Thomas heittää useia pari frangia aina samalle miehelle, joka päivystää aseman kupeessa. Viimeksi tänään kaupungilla kuulin, kun parikin tyyppiä moikkasi yhtä kerjäläistä ohi kävellessään. Ehkä Suomessa kerjäläisvihaa aiheuttaa se, että ne tuli muualta, eikä ole oman yhteiskunnan heittiöitä.
Eli mun kokemuksen perusteella, sveitsiläiset, tai ainakin berniläiset, ovat suvaitsevaista porukkaa. Bernissä suvaitsevaisuutta lisää ehkä vasemmisto-vihreä kaupunginhallitus, joka esim. antaa paikallisten anarkistien asua keskustassa paraatipaikalla vanhassa ratsastuskoulussa, jonka anarkistit alun perin valtasivat. Poliisi ei kuulemma saa mennä Reitschuleen, joka on julistettu Köpiksen Cristianian kaltaiseksi "vapaavyöhykkeeksi". No tietty sveitsiläisten anarkistien valtaama rakennus ei ole kauhean anarkistinen: siellä on mm. leffateatteri ja klubeja, joista yhdellä käytiin Timon, Sadun, Ollin ja Lotan kanssa pääsiäisenä. Paikallinen (ääri)oikeisto yrittää saada nuoria ulos talosta ja luvassa on jo viides Sveitsin Kansanpuolueen (samat, jotka tekivät aloitteen minareettikiellosta) alulle panema kansanäänestys, jotta paikka saataisiin takaisin kaupungille ja muutettua esim. jälleen yhdeksi ostoskeskushelvetiksi. No, onneksi berniläiset on jo neljä kertaa tyrmänneet lakialoitteen Reitschulen sulkemisesta.
Kuten joka asiassa, myös sveitsiläisessä suvaitsevaisuudessa on yksi mutta. Perisveitsiläiset piirteet, kuten avoimuus ja salliva ilmapiiri, jotka ovat aikoinaan nostaneet Sveitsin maailman diplomatiakeskukseksi ja ulkomaisten suosikkikohteeksi matkailla ja jopa asettua aloilleen, ovat alkaneet murtua. Sveitsissä puhutaan jo jonkin sortin kriisistä, sillä maan koko identiteetti on muuttumassa. Sveitsi on alkanut sulkeutua sisäänpäin, sillä äärioikeistolaisen poliitikan nousu on saanut ihmiset pelkäämään kaikkea mikä tulee ulkomailta. Pahin isku sveitsiläiselle suvaitsevaisuudelle oli tietty minareettikielto, mutta myös finassikriisi on lisännyt muiden maiden kritiikkiä Sveitsiä kohtaan. Yhdysvallat vaatii UBS-pankkia avaamaan asiakastietojaan, Ranska ja Saksa sen sijaan valitsivat oikotien ja ostivat parin muun pankin asiakastiedot varastettuina, mikä lisäsi kitkaa naapurusten välille. Sveitsi on osittain muuttunut sisällä jylläävien voimien vuoksi, mutta samanaikaisesti muu maailma on alkanut vaatia Sveitsiä muuttumaan, mikä puolestaan saa sveitsiläiset vetäytymään kuoreensa yhä enemmän. Saksalaisia täällä jo halveksutaan siitä, että Saksasta saapuvat työntekijät tekevät töitä liian halvalla ja laskevat siten yleistä palkkatasoa. Eivätkä saksalaiset paikallisten mukaan edes kuluta rahojaan täällä, vaan kaahaavat saksalaisautoillaan kotimaahansa ostoksille (Sasa tietää tästä ehkä jotain enemmän..:D). Afrikkalaisia syytetään liian aggressiivisesta iskutekniikasta (näin kertoi mm. Sveitsin radio) ja muslimit nyt vaan ovat epäilyttäviä minareetteineen.
Äärioikeisto ottaa tietenkin kaiken hyödyn tilanteesta ja luo mielikuvaa, miten kaikki mikä tulee ulkomailta on pelottavaa ja uhka Sveitsille. Ja tietty muut puolueet lähtee kalastelemaan näitä äänestäjiä muuttaen omia vaaliteemojaan vähemmän suvaitsevaan suuntaan. Sama trendi on valloillaan näköjään myös Suomessa, jossa SDP on alkanut kalastella Perussuomalaisten äänestäjiä idioottimaisilla "maassa maan tavalla" -sloganeilla ja uusilla linjauksilla, miten töitä pitää löytää suomalaisille työttömille ennen ulkomaisten palkkaamista. Ja silloinkin ulkomaiset sais tulla vaan EU:n sisältä. Tollainen populismi on selvää idioottirasistien kosiskelua, sillä ei nekään SDP:ssä voi olla niin typeriä ja kuvitella, että ulkomaiset tulee varastamaan suomalaisten siivojien ja raksaäijien työt. Niitä töitä nyt ei vaan kukaan Suomessa enää oikein halua tehdä.
Pitää vaan toivoa, ettei Sveitsi vetäydy täysin kuoreensa ja ala vieroksua ulkomaisia työntekijöitä. Sillä jos Suomessa töitä saa tulevaisuudessa tehdä vain suomalainen tai hätätapauksessa EU-kansalainen, niin ei taida EU:n ulkopuolelta tulevalle Thomasille sieltä töitä löytyä. Siinä tapauksessa mun pitää jäädä tänne. Onneksi en sentään ole saksalainen, afrikkalainen enkä muslimi.

2 kommenttia:

  1. Suvaitsevaisuus on hyvä asia, mutta huumeiden kohdalla minun liberalismini alkoi horjua. En myöskään antaisi kerjäläisille rahaa, koska kerjäämiseen liittyy paljon järjestäytynyttä rikollisuutta. Jos kerjääminen kannattaa, yhä useampi alistetussa asemassa oleva joutuu pakkasessa polvillaan anomaan almua pahvimuki kädessä.
    Suomessakin asenteet ulkomaalaisia kohtaan ovat selvästi koventuneet. Se on erittäin huolestuttavaa. Valkoihoinen kristitty sveitsiläinen tuskin joutuu pahan rasismin kohteeksi Suomessa. Joten Tömmelille vaan intoa suomen kielen opiskeluun!

    VastaaPoista
  2. Moi Suvi, nämä blogikirjoituksesi ovat tosi mielenkiintoisia. Olen harmitellut sitä, että ihmiset eivät enää kirjoita paperikirjeitä, jotka jäisivät muistoiksi elämästä ikiajoiksi. Bitit karkailevat käsistä vaihtuvien formaattien myötä. Sinun kirjoituksesi voi printata siihen suureen laatikkoon, joihin kirjeitä ei enää ole kertynyt 15 vuoteen. Tuulin Montrealin matkastakaan ei jäänyt mitään tähän muistojen laatikkoon, koska seurailimme toistemme elämää skypessä.
    Luin vanhoja blogejasi ja niistä muistui mieleen ihana hatsapuri-leipä, jota leivoit Savonlinnassa. Lähetätkö minulle reseptin?
    Pian varmaankin tapaamme täällä Suomessa, Kivaa!

    VastaaPoista