Olli pitää puhetta sveitsiläisen demokratian alkulähteellä. Korokkeelle sai/saa nousta kuka vaan ja puhua kansalle.
Pitkäperjantaina saapuikin heti ryhmä turisteja: Lotta Pariisista Unescon-komennukseltaan sekä Timo, Olli ja Satu Suomesta. Mä lähdin Suomesta saapuineita lentokentälle vastaan Zürichiin ja olin vähän ihmeissäni, kun oviaukosta tupsahti Timon ja Sadun lisäksi yksi wannabe 50-luvun agentti. No Ollihan se oli, pitkässä ja tummassa ulsterissaan ja hatussaan. Siitä takista vitsailtiinkin sitten koko viikonloppu. Ekana iltana mentiin turistien kanssa peruskierrokselle Berniin: karhutarha, ruusupuutarha ja parit stamkneipet. Illalla mentiin syömään Tramdepot-panimoravintolaan, jossa on huippuhyvien oluiden lisäksi huippuhyvää ruokaa. Timo tosin taisi eniten himoita viereisen pöydän kaljatynnyriä: "Helpostihan ton viis litraa sais juotua". Seuraava päivä vietettiin niinikään Bernissä, tällä kertaa shoppaillen. Olli teki kuolemaa kaikissa urheilukaupoissa, mutta innostui vintage-puodeissa. Timo puolestaan sai rakot käsiinsä jo sovittaessaan vaelluskenkiä, olis ehkä syytä kovettaa nahkaa muuallakin kuin toimistotöissä. Mutta löysi lopulta hyvät vaelluskengät.
Illalla vuorossa oli pikkupizzojen paistaminen raclette-pannulla, temppu joka opittiin taannoin vuoristolomalla (ks. aiempi blogi keväältä). Pizza oli huippuhyviä siitä huolimatta, että olin sekoittanut leivinjauheen ja kuivahiivan, eikä taikina kamalasti kohonnut. Myöhemmin illalla seuraan liittyi Sasa ja pääsiäislomaksi saapunut Ilkka Baselista, joita (tai ehkä lähinnä Ilkkaa) oli kidutettu (ainakin vähän) dinnerillä Sasan pomojen kanssa. Lisäksi meidän pikkupippaloihin saapui "kielimiehenä" tunnettu Chris. Muita kavereita ei saatu kiristettyä paikalle, ja nyt kaikki luulee (vastoin totuutta!) ettei meillä oo yhtään kavereita Bernissä. Ennen Chrisin saapumista Thomas kertoi meille tarinan Berliinin-ajoilta, jolloin se ja Chris pelasivat yhdessä sählyä Saksan ykkäsliigassa. Yhtenä normaalina treenipäivänä kaverit pelailivat normaalisti, kunnes yhtäkkiä kuului vertahyytävä huuto: Chris oli purrut pelin timmellyksessä kielensä poikki. Ambulanssi paikalle ja kaveri sairaalaan. Voi ehkä kuvitella, miltä tuntuu kuin about miljoona hermoa sisältävä kieli ommellaan takaisin. Kuulemma piti opetella puhumaan ja pussaamaan uudestaan, eikä Chris enää kuulemma pelaa sählyä ilman hammasuojia. Siksi siis lisänimi "kielimies".
Murten-järvi, jonka ympäri poljettiin.
Koska ilta venyi pitkäksi, seuraavana päivänä kaikki teki enemmän tai vähemmän kuolemaa. Päätettiin kuitenkin lähteä heittämään 36 kilsan (miksi?) pyörälenkki Murten-järven ympäri. Koska oikea urheilu olisi saattanut tappaa meidät kaikki, päätettiin ottaa Flyer-pyörät, jotka tavallaan osaltaan polkee sun puolesta. Näin siis kolmen kilsan aloitusylämäenkin saattoi polkea rennosti satulassa istuen ja taaksepäin nojaillen. Mustat pilvet ympäröi meitä lähes koko pyöräretken, mutta jollain tuurilla selvittiin kastumatta. Ainoa vahinko oli Ollin ja Satun kipeytyneet (mistä?) lihakset. Timo ihastui flyereihin ja vannoi, ettei enää koskaan aja normaalimallilla, jolla oikeasti pitää urheilla.
Pakollinen kuva äidille: kypärät on päässä!
Seuraava päivä vietettiin taas pyörimällä Bernin eläintarhan suunnalla ja terassikautta avaten. Tarkoituksena oli mennä Paul Klee Zentrumiin ihailemana taidetta, mutta jossain vaiheessa se ei sittenkään enää huvittanut. Rösti ja bisse tuntuivat paremmalta idealta. Vikana päivänä mentiin Zürichiin odottelemaan Suomeen palaavien lentoa. Lämpöä oli vähintään +20 astetta ja viettiin päivä maleksimalla terassilta terassille. Matkana varrella tosin syötiin vähän jätskiäkin, loisteliasta!
Sveitsiläinen hymy, kun edessä on pannu lihaan ja juustoon upotettua röstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti